Pandemia, ilmastokriisi, sota, joukkosukupuutto. Nyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan elävä sukupolvi on joutunut tottumaan ikäviin uutisiin. Moni kokeekin toivottomuutta ja suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Miten tulevaisuudesta voisi puhua lasten ja nuorten kanssa niin, että seuraavan sukupolven tulevaisuususkoa voi varjella ja vahvistaa, pohtii kirjailija-aktivisti Suvi Auvinen Puistokatu 4:n ystäväkirjassa.
TEKSTI: SUVI AUVINEN
Kun koronapandemia alkoi, poistin uutisäpit puhelimestani. Kun Ukrainan sota alkoi, poistin lapsen puhelimesta TikTokin. Kumpikaan näistä ei tietenkään vaikuttanut siihen, mitä maailmalla tapahtui, mutta se esti meitä vaipumasta doomscrollauksen ja jatkuvien katastrofiuutisten ahdistuskaivoon.
Jos viimeiset muutama vuosi ovat olleet vaikeita aikuisille, kuvitelkaa miltä tuntuu elää lapsuuttaan nykyisen media- ja tapahtumaympäristön keskellä. Elämme kriisialttiissa maailmassa, jossa huonot uutiset tuntuvat seuraavan toisiaan.
Maailman tulevaisuus on kuitenkin aina ollut jossain määrin riippuvainen tulevien sukupolvien tulevaisuususkosta ja optimismista. Vuoden 2021 Nuorisobarometrin mukaan 80 % suomalaisista nuorista suhtautui omaan tulevaisuuteensa optimistisesti – mutta maailman tulevaisuuteen optimistisesti suhtautui vain 38 %.
Tulevaisuudesta puhuminen positiivisessa sävyssä ja innostavasti voi tuntua vaikealta, jos omakin usko tulevaisuuteen horjuu. Tulevaisuususko on kuitenkin suorassa yhteydessä siihen, miten hyväksi elämänsä kokee. Tulevaisuususkosta on tärkeää pitää kiinni, ja kannustaa myös seuraavaa sukupolvea toivoon.
Tässä muutama vinkki siihen, miten tulevaisuudesta voi puhua lasten ja nuorten kanssa – ja toivottavasti löytää siinä sivussa itsekin lisää optimismia ja tulevaisuususkoa elämään.
Hyvä harjoitus tulevaisuutta ajateltaessa on ensin miettiä omaa menneisyyttä. Muistatko jotain eilisestä? Entä viime viikosta? Viime kouluvuoden alusta? Päiväkotivuosilta? Nykyhetki on menneisyytemme tulevaisuus. Tulevaisuus ei siis ole mitään mystistä ja kaukaista, vaan joka hetki lähestyvä nykyhetki – joka pian taas muuttuu menneisyydeksi.
Tulevaisuus on samaa aikaan kahdenlainen: vääjäämätön ja vaikutettavissa. Vääjäämättömiä asioita ovat ne, joihin ihminen itse ei voi vaikuttaa. Esimerkiksi sää ja opettajalta saatavat läksyt ovat lapselle ymmärrettävissä olevia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ne asiat tulevat eteen tulevaisuudessa, riippumatta siitä mitä teemme. Vaikutettavissa olevia asioita on kuitenkin myös paljon. Itse voi vaikuttaa siihen, onko mennyt ajoissa nukkumaan ja jaksanut olla koulussa, onko ollut kiva kaveri muille, onko opiskellut kokeisiin. Kaikki nämä itse päätetyt asiat ovat vaikuttaneet siihen, millainen omasta tulevaisuudesta on tullut.
Tulevaisuus ei tapahdu itsestään tulevaisuudessa, vaan nykyhetken valinnat vaikuttavat siihen. Paras hetki vaikuttaa tulevaisuuteen onkin juuri nyt.
Ulkopuolelta tulevat tulevaisuuskuvat vaikuttavat ajatteluumme. Tulevaisuuskuva tarkoittaa kuvausta mahdollisesta tulevaisuudesta. Esimerkiksi utopiat ja dystopiat ovat yhteiskunnallisia tulevaisuuskuvia.
Tunnistakaa omat tulevaisuuskuvanne: kun mietit tulevaisuutta, mitä näet? Kuvitteletko parempaan vai huonompaan suuntaan menneen maailman? Tunnistatko sen, ettei tulevaisuuskuvasi ole ainoa mahdollinen tulevaisuus, vaan vain yksi visio siitä, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua?
Me ihmiset rakastamme tulevaisuuden ajattelua. Internet on täynnä eri vuosikymmeniltä peräisin olevia kuvia, joissa on kuviteltu maailmaa tulevaisuudessa. Katsokaa esimerkiksi Googlen kuvahausta 1960-luvun kuvitelmia tulevaisuudesta. Niiden kautta ymmärtää hyvin, miten ajatteluumme vaikuttavat tulevaisuuskuvat eivät todennäköisesti tule toteutumaan sellaisenaan.
Tulevaisuuden kuvittelu tapahtuu aina nykykokemuksemme kautta. Meidän on hyvin vaikea kuvitella asioita, joita emme ole jossain muodossa jo kokeneet. Mutta juuri sellaista tulevaisuuskuvittelua tarvitaan!
Uutisia ja TikTokia selaamalla tätä voi olla vaikea uskoa, mutta: ei ole mitään syytä uskoa, että tulevaisuudesta ei voida tehdä parempaa kuin mitä nykyisyys on. Uutiskriteereihin kuuluu kertoa asioista silloin, kun jokin muuttuu nopeasti. Siksi moni hidas positiivinen muutos maailmassa jää helposti huomaamatta.
Muutamia hyviä esimerkkejä maailman kehityskulusta: väkivallan määrä ja lapsikuolleisuus ovat laskeneet länsimaissa uskomattoman nopeasti. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on suunnilleen puolittunut 1980-luvun alun jälkeen. Maksuttoman peruskoulun ja kouluruoan ansiosta yhä useammilla on mahdollisuus hyvään elämään Suomessa. Otsonikerroksen ohentuminen pysäytettiin nopeasti sen jälkeen kun otsonikato havaittiin ja otsonikerroksen ennustetaan olevan palautunut noin vuonna 2050.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sitä voi ennakoida. Tulevaisuudentutkimuksessa vaaditaan paljon kuvittelua ja “mitä jos” -kysymyksiä. Meille ihmisille on usein helpompaa keksiä negatiivisia “mitä jos” -kysymyksiä, mutta haastakaa itsenne!
Kysykää, mitä jos ihmiskunta onnistuu ilmastokriisin vastaisessa kamppailussa? Mitä jos sodat sysäävät meidät kohti uutta rauhan ja yhteisymmärryksen aikaa? Mitä jos työnteon määrä yhteiskunnassa vähenee mutta ihmisten elintaso ja vapaa-ajan määrä kasvaa? Mitä jos kaikki meneekin hyvin?
Kuvitelkaa parhaat mahdolliset tulevaisuudet ja palatkaa tulevaisuudesta askel askeleelta kohti nykyhetkeä. Mitä pitää tapahtua kymmenen vuoden kuluttua, jotta paras mahdollinen kuvitelmamme toteutuu? Mitä pitää tapahtua viiden vuoden, entä vuoden kuluttua? Mitä pitää tapahtua puolen vuoden tai kuukauden päästä? Entä huomenna?
Parhaat mahdolliset tulevaisuudet ovat saavutettavissa – jos eivät juuri sellaisina kuin ne kuvittelimme, niin ainakin jossain muodossa. Jokaista tulevaisuuskuvaa voi lähteä tavoittelemaan tänään, sillä tulevaisuus alkaa juuri tästä hetkestä.
Saiko joku ajatus nyökyttelemään? Oletko eri mieltä? Tule mukaan keskusteluun Puistokadun Instagramissa ja Twitterissä. Tutustu myös muihin Puistokadun ystäväkirjamerkintöihin täältä!