Epäreiluutta ja elonlempeä – ympäristöahdistusta tutkinut Panu Pihkala muistuttaa tunteiden merkityksestä Puistokatu 4:n ystäväkirjassa
TEKSTI: PANU PIHKALA
Millaisia tunteita ympäristöasiat ovat viime aikoina herättäneet sinussa? Itse tunnistan ainakin iloa ja helpotusta siitä, että itähelsinkiläinen lähimetsä säästyi hakkuilta; tyrmistystä ja raivoa siitä, että Ukrainan sota kuluttaa valtavasti luonnonvaroja ja vie huomiota ympäristöpolitiikasta; kiitollisuutta siitä, että monet jaksavat toimia kaikesta huolimatta paremman maailman puolesta.
Kirjassani Mieli maassa? Ympäristötunteet (2019) pyrin tarjoamaan sanoja erilaisille tunteille, joita koemme ihmisen ja muun luonnon yhtymäpinnoissa: yhtäältä epäreiluutta, toisaalta myös ympäristöiloa ja suojelukiitollisuutta.
Tunteiden nimeäminen voi auttaa niiden käsittelyssä ja arvostamisessa. Kaikissa tunteissa on tärkeää tietoa. Ne kertovat meistä, muusta maailmasta ja suhteistamme. Yhdessä meidän on mahdollista opetella elämäntapoja, joissa tunteiden annetaan palvella elämää.
Järki vastaan tunteet?
Tunteisiin liittyy monenlaisia asenteita. Tiedemaailmassa on tavattu ajatella, että kannattaa keskittyä järkeen ja jättää ailahteleviksi katsotut tunteet taustalle. Tähän liittyy usein myös sukupuolittuneita stereotypioita ja asenteita. On ajateltu, että tunteiden tunteminen ja näyttäminen on feminiinistä, ja siksi joidenkin mielestä vähempiarvoista kuin usein miehiseksi mielletty järkivalta.
Vaikka muutosvoimia on käynnissä, eivät tunteet vielä ole saavuttaneet ansaitsemaansa arvostusta. Moni ajattelee esimerkiksi yhä, ettei miehen sovi iloita vallattomasti julkisesti (ellei Suomi ole voittanut jääkiekon maailmanmestaruutta), saati sitten itkeä vaikkapa avohakattua vanhaa metsää. Tunteiden läpieläminen palvelisi kuitenkin sekä yksilöiden hyvinvointia että toimintakykyä.
Tilaa kaikille tunteille
Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tuntea ympäristötunteita, ja siksi on varottava luomasta tuntemisen malleja, joissa ihanteiksi muodostuvat vain tietty määrä tiettyjä tunteita. Samalla on selvää, että jotkut tunteet uhkaavat jäädä paitsioon toisia helpommin. Sen vuoksi olen puhunut esimerkiksi ympäristösurun, mutta myös terveen ympäristöylpeyden puolesta.
Puistokatu 4 vaikuttaa ilokseni olevan muodostumassa yhteisöksi, joka asennoituu ympäristötunteisiin ja niiden näyttämiseen myönteisesti. Taloon on kutsuttu tervetulleiksi kaikki riippumatta siitä, kokevatko he vaikkapa ympäristöahdistusta vai eivät. Tärkeintä on yhteinen sitoutuminen välittämiseen, joka onkin kenties pohjimmaisin ympäristötunne. Välittäminen, rakkaus, elonlempi.
Puistokadulta striimataan keskiviikkona 22.6. Panu Pihkalan kuratoima ympäristötunnetapahtuma, jossa on mukana liuta kansainvälisiä huippututkijoita. Lisätietoa ja ilmoittautumislinkki tapahtumaan tulossa pian!
