Kuinka elää parempaa elämää maapallon rajoissa, pohtii nykytanssin asiantuntija Saara Moisio Puistokatu 4:n ystäväkirjassa
Nykytanssin asiantuntija Saara Moisio kiteyttää ystäväkirjassamme taannoisesta Friendly Demonstration -keskustelusta heränneitä ajatuksiaan hyvästä elämästä planeetan rajoissa.
Osallistuin Puistokatu 4:n Friendly Demonstration -keskusteluun Tanssin talossa Ninni Perkon ja työryhmän Silentopia-esityksen yhteydessä 14.4. Tapahtuma tarjosi mahdollisuuden pohtia, mistä hyvä elämä muodostuu niissä rajoissa, jotka ympäristö ja sen kantokyky meille asettavat. Keskustelu jätti mietteliääksi. Aihe oli iso käsiteltäväksi puoleen tuntiin.
Totesimme keskustelukumppaneideni Panu Pihkalan ja Kie von Hertzenin kanssa, että materia harvemmin tekee elämästämme yhtään parempaa: vähemmälläkin tulee toimeen ja olennaisempaa ovat merkitykselliset ihmissuhteet, mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen, psyykkinen ja fyysinen terveys. Näiden ylläpitäminen lienee mahdollista ilman, että kulutamme luonnonvaroja ylettömästi?
Asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Mielikuvat siitä, millaista on hyvä elämä jatkuvaan talouskasvuun pyrkivässä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossamme kytkeytyvät väistämättä kuluttamiseen. Maassamme, joka on käyttänyt koko vuoden luonnonvarat osaltaan loppuun jo maaliskuussa.
On vaikea uskoa, että markkinatalous myisi meille mielikuvia hyvästä elämästä, joka perustuisi kulutuksen vähentämiselle. Juuri sellaisia mielikuvia kuitenkin tarvitsisimme. Lähtökohtaisesti elämämme on riippuvaista ympäristön kantokyvystä. Siten siitä huolehtiminen on tärkeimpiä hyvän elämän tekijöitä.
Keskustelimme Panun ja Kien kanssa paljon esimerkin voimasta. Ihmiskuntana kaipaisimme vaikuttavaa esimerkkiä siitä, miten muutamme mielikuvaa kulutukseen kytkeytyvästä hyvästä elämästä kohti parempaa elämää vähemmällä luonnonvarojen kuormittamisella. Tämä on prosessi, joka on monilta osin jo käynnissä, mutta vaatii aikaa ja muutosta yksilöiden arvoissa: että vähempi nähdään enempänä ja käytetty, korjattu ja kierrätetty parempana kuin uusi.
Itse haaveilen tulevaisuudesta, jossa tuotetaan ja kulutetaan vähemmän sekä tehdään asioita nykyistä hitaammin niin, ettei se kuitenkaan tunnu jämähtämiseltä paikoillemme tai saavutetuista eduista luopumiselta, vaikka jostain väistämättä joudumme luopumaan. Tässä tulevaisuuskuvassa parempaa elämää edustaa se, että hiilinielut lähtevät kasvuun ja luonnon monimuotoisuus turvataan, emmekä kuluta vuoden luonnonvaroja loppuun kolmessa kuukaudessa.
Vaikka olemme muuttaneet ilmastoa jo peruuttamattomasti, ei toivoa paremmasta pidä heittää. Silentopiassa kriisistä nousee uutta elämää ja luonnon kiertokulusta herää toivo. Toivo on tärkeää, jotta meillä säilyy kokemus siitä, että pystymme vielä vaikuttamaan asioihin. Toivon lisäksi tarvitsemme itsemme ja ympäristömme hoivaa ja huolenpitoa, jotta selviämme muutoksista, ja jotta siirtymä kohti parempaa elämää maapallon kantokyvyn rajoissa voi onnistua.
Saara Moisio / FT, nykytanssin ja yleisötutkimuksen asiantuntija, IHME Helsingin viestinnän suunnittelija
Lue muut Puistokatu 4:n ystäväkirjan merkinnät täältä! Kuuntele Friendly Demonstration -podcastimme kaikki jaksot täältä!
