Puistokadun ystävä Ina Mikkola: ”Moni yhteiskunnassamme vituralleen menevä asia kumpuaa yksinkertaisesti tiedon puutteesta”
Media-alan monitoimija Ina Mikkola kertoo Puistokadun ystäväkirjassa, miten ympäristöasiat ja seksuaalisuus liittyvät toisiinsa ja mitä kannattaa tehdä, jotta toivo pysyisi yllä.
Miltä näyttää tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus sinulle?
Sellaiselta, missä saisi toteuttaa omannäköistä elämää ja olla oma itsensä täysivaltaisesti.
Emme edelleenkään elä maailmassa, jossa naisten oikeudet tai seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuu. Edelleen meidän yhteiskunnassa vaikuttaa voimia, jotka koittavat rajoittaa olemistani. Tavoittelemisen arvoisessa tulevaisuudessa kaikilla olisi vapaus olla sitä mitä on. Tavoittelemisen arvoisessa tulevaisuudessa kenenkään ei myöskään tarvitsisi kamppailla perusasioista, kuten ruuasta ja suojasta.
Millaisia asioita teet tällä hetkellä, jotta tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus olisi todennäköisempi?
Olen vuosien ajan pyrkinyt luomaan sellaisen elämäntyylin, joka olisi jollain tavalla kestävä. Koen että esimerkiksi vegaanisen ruokavalion kautta voin kunnioittaa eläinten oikeuksia ja samalla toimia ympäristöystävällisesti. Samoin jos tarvitsen vaatteita tai tavaroita kotiin, niin pyrin ostamaan ne kierrätettynä tai käytettynä. Ja sitten toki se, että mitä energiaa valitsee kotiin ja millä kulkuvälineillä kulkee. Mulla ei esimerkiksi ole ajokorttia, enkä aio sellaista hommata, koska näen, että mua ohjaa yksilönä aika paljon se, etten yksinkertaisesti voi ajaa autoa.
Nykyään on aika suuri kynnys ostaa jotain uutena. Vaikka voi kuulostaa vähän hassulta tai materialistiselta sanoa, että arvostaa tavaraa, niin itse asiassa sen voisi sanoa olevan kestävää ajattelua. Kun ymmärtää jokaisen tavaran taustalla olevan työmäärän ja luonnonvarat, niin kunnioittaa ja suhtautuu materiaan ihan eri tavalla.
Toki pystyn vaikuttamaan asioihin myös työni kautta media-alalla. Sillä mitä viestin ja millaista arvopohjaa välitän, mitä aiheita käsittelen ja mistä näkökulmasta, voin toivottavasti vaikuttaa edes jollain tasolla siihen millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Pyrin työssäni luomaan ratkaisukeskeistä sisältöä. Sen sijaan, että hahmottaisimme aina dystopioita ja negatiivisia tulevaisuudenkuvia, haluan olla mukana luomassa ratkaisuja, mahdollisuuksia ja myös hyviä näkymiä. Totta kai se vaatii myös ongelmien esiin nostamista. Moni tälläkin hetkellä yhteiskunnassa vituralleen menevä asia kumpuaa yksinkertaisesti tiedon puutteesta.
Millaista työtä olet tehnyt viime vuosina?
Olen käsitellyt töissäni viime vuosina paljon seksuaalisuutta (dokumenttisarja Ina <3 Porno, Runkkarin käsikirja -tietokirja ja Runkkarin ystäväkirja -podcast). Niissä kaikissa on selkeä viesti, joka meidän kaikkien tulisi ymmärtää: jokaisen seksuaalisuus ja ihmisyys on paitsi arvokasta itseisarvoisesti myös hyvin uniikkia ja muuttuvaa. Millainen vallankumouksellinen voima voikaan kiteytyä meidän seksuaalisuuteen! Kun me saadaan toteuttaa sen kautta täysivaltaisesti itseämme, me ollaan hyvin voimakkaita.
Seksuaalisuuden käsittely on mulle tärkeä teema, koska näen, että se heijastuu kaikkeen muuhun. Joku voi sanoa, että eihän ympäristöasioilla ja seksuaalisuudella ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta mun nähdäkseni ne liittyvät hyvinkin paljon toisiinsa. Uskon, että ihminen, joka on sinut seksuaalisuutensa kanssa ja kunnioittaa myös muiden seksuaalisuutta, on vahvempi ajamaan asioita tässä maailmassa eteenpäin ja kunnioittamaan esimerkiksi luontoa tai eläimiä.
Muutama vuosi sitten tein televisioon Ina <3 Suomi -dokumenttisarjan, jonka ydinidea oli selvittää, että miten me voidaan muuttaa isoja systeemejä tässä maassa ja nähdä uusin silmin sellaisia asioita kuin meidän luontosuhde, ruuantuotanto, päihdepolitiikka, työelämän rakenteet, maahanmuutto ja puolustusjärjestelmä. Yhteiskunnalliset rakenteet ja instituutiot otetaan herkästi sellaisenaan, kuin muuttumattomana totuutena, vaikka ne kaikki on muokattavaksi millaisiksi vain.
Viimeisin kirjoittamani kirja on nimeltään Valtakirjani. Siinä käsitellään nimensä mukaisesti valtaa ja sitä, miten jokaisella meillä on valtaa; miten meidän tulee se tiedostaa, miten me sitä tällä hetkellä käytetään ja miten me sitä haluaisimme käyttää. Kirja tarjoaa työkaluja siihen, miten omaa tervettä vallanhimoa voi lähteä kasvattamaan ja sitä myötä havittelemaan laajempaakin vallankumousta yhteiskunnassa tai vaikka vain itsessään. Samalla kirja on yleissivistävä ja aihetta popularisoiva teos.
Koen työstäni, oli kyseessä sitten kolumni, kirja, dokumenttisarja tai mikä ikinä, että oikeastaan sen tavoitteena on lopulta hyvän elämän lisääminen.
Mitä ajattelet hyvästä elämästä? Mitä se sinulle tarkoittaa?
Hyvä elämä on ensinnäkin ihmisoikeus. Hyvä elämä ei saisi koskaan olla vaan joidenkin ihmisten etuoikeus vaan se kuuluu meille kaikille. Hyvään elämään kuuluu, että ihminen voi olla täysivaltaisesti oma itsensä, toteuttaa omia intohimojaan ja elää niin, että elämästä on minimoitu turha kärsimys. Tällä tarkoitan sitä, ettei ihmisiä ajettaisi esimerkiksi työn kautta loppuun, tai etteivät rakenteet sorra meitä tai että meillä on elämän perusedellytykset kunnossa.
Toisaalta näen niinkin, ettei ruoka ja suoja yksin riitä. Kyllä hyvään elämään kuuluu, että meillä on aikaa vain olla ja tehdä esimerkiksi jotakin luovaa. Ainakin omaan käsitykseen hyvästä elämästä kuuluu vahvasti kulttuuri, hengailu ja ihmissuhteet.
Mitä pitäisi jatkaa ja lopettaa ja aloittaa että toivo pysyy yllä?
Pitää jatkaa uskomista! Ei saa koskaan menettää uskoaan itseensä, muihin ja muutokseen.
Pitää lopettaa liiallinen märehtiminen: toivottomuuteen, negatiivisuuteen ja apaattisuuteen taipuminen.
Aloittaa pitää konkreettinen tekeminen ja toiminta, jotta voi saada aikaan jotain näkyviä muutoksia, jotka sitten myös luovat ja ylläpitävät toivoa.
Resonoivatko Inan sanat? Ota haltuun Friendly Demonstration -podcastimme tuore jakso, jossa Inan lisäksi mukana poliitikko Ajak Majok ja ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinta!
