Puistokadun Nina Ruotsalainen: “Turhautumisen sijaan haluan aktivoitua, näyttää esimerkkiä ja tehdä sen, mikä omassa arjessa ja omat voimavarat huomioon ottaen on mahdollista”
Puistokadun kokemusjohtaja Nina Ruotsalainen kannustaa jokaista planetaariseen self-careen, eli siihen että sitoudumme planeetan lisäksi pitämään huolta myös itsestämme ja omasta jaksamisesta.
Miltä näyttää tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus sinulle?
Tavoittelemisen arvoista tulevaisuutta määrittelee rakkaus, turva, rauha, ja sen keskiössä on jakaminen ja yhteisöllisyys. Kuulostaa ehkä utopialta, mutta uskon että kuljemme sitä kohti. Pohjimmiltaan meitä ihmisiä yhdistää yksinkertainen ja kaunis ajatus: halu varmistaa, että itsellämme ja läheisillämme on kaikki hyvin.
Tavoittelemisen arvoisessa tulevaisuudessa tämä ajatus olisi heijastettu henkilökohtaisen todellisuuden rajallisuudesta universaalille tasolle, jolloin oman perheen ja lähipiirin luonnolliseksi jatkumoksi muodostuu loputkin yhteisestä planeetastamme.
On kestämätön ajatus, että elämää ja elämistä värittää krooninen ahdistus, jatkuva huoli tai pelko omasta ja rakkaiden puolesta. Tavoittelemisen arvoisessa tulevaisuudessa olemme tehneet paljon töitä ja vaikeitakin päätöksiä sen eteen, että voimme elää tasapainossa planeettamme kanssa ja yhteisymmärryksessä toistemme kanssa.
Viime aikoina olen lukenut paljon klassisen Tantran tekstejä. Tantrinen maailmankatsomus kiteyttää hienosti sen, miten kaikki universumissa on loppupeleissä saman tietoisuuden eri ilmentymiä. Ajatus siitä, että subjektiivisten totuuksiemme takana olemme kaikki yhtä ja samaa universaalia ekosysteemiä tai tähtipölyä on runollinen, mutta myös totta.
Entä hyvä elämä?
Hyvä elämä on eläjänsä näköistä, omaehtoista, muttei itsekästä. Mielekästä, haastavaakin ja ehdottomasti muut huomioon ottavaa. Omalla kohdallani se muodostuu lopulta aika pienistä, arkisistakin asioista. Siitä että minulla on koti ja terveys, hanasta tulee vettä ja se on juotavaa. Siitä, että voin seurata lasteni kasvua uusista pikkutyypeistä ajatteleviksi ja omia polkujaan kulkeviksi ihmisiksi, jotka ottavat paikkansa tässä yhteisössä ja tällä planeetalla. Siitä, että voi nähdä kauneutta, oppia uutta ja auttaa toisia. Tehdä asioita jotka tuntuvat merkitykselliseltä ja joiden takana voi seistä.
Mikä herätti sinussa halun kysyä näitä kysymyksiä?
Neljännellä luokalla esitimme koulun kevätjuhlassa Saving The Planet -musikaalin. Pollution, pollution, we need a solution -biisin kertsi tanssiliikkeineen iskostui kertaheitolla tajuntaani ja jäi sinne. Sukupolvelleni ilmastonmuutos ja ympäristötietoisuus ovat olleet läsnä ala-asteajoista asti. Keskustelu aiheen ympärillä on kuitenkin viime vuosina eriarvoistunut ja polarisoitunut samaa tahtia kuin konkreettiset toimet ovat jääneet mittakaavassa liian pieniksi. Seuraus? Ahdistus kasvaa.
Monen kohdalla uuden kierteen ajatteluun tuo omat lapset – niin myös omalla kohdalla. Turhautumisen sijaan haluan aktivoitua, näyttää esimerkkiä ja tehdä sen, mikä omassa arjessa ja omat voimavarat huomioon ottaen on mahdollista.
Millaiselta tuntuu rakentaa yhteisöä?
Se tuntuu omalta. Ihmisten yhteen tuominen on ollut keskiössä omassa työelämässä aina, oli kyse sitten festareiden järjestämisestä, kaupunkikulttuurin tyyssijojen kehittämistä tai tulevaisuuden työn ja sen tekopaikkojen suunnittelua. Yhteisöt ovat sillä lailla jänniä, että niiden muodostumista ei voi pakottaa, ainoastaan edesauttaa. Tärkeintä on tuoda ihmiset yhteisen asian äärelle ja luoda kohtaamiselle puitteet.
Keitä etenkin toivot mukaan? Mitä toivot heidän tekevän?
Kun avaamme Puistokatu 4:n ovet ensi vuonna, toivon että sisään astuvat ihan kaikki. Hardcore-ympäristöaktivistit, harrastelijat, koululaiset, kiinnostuneet, empijät, toiveikkaat ja turhautuneet. Päiväkodit, urheilujengit, ammattilaiset ja he, jotka hakevat paikkaansa ja joille keskustelu on tuntunut hankalalta tai vieraalta. Haluan toivottaa tervetulleeksi aivan jokaisen osallistumaan keskusteluun, kuuntelemaan ja jakamaan ajatuksia.
Vinkit vielä kaikille: Mitä pitäisi jatkaa, lopettaa ja aloittaa, että toivo pysyy yllä?
Ehdottomasti jatkoon: keskustelu. Keskustelu turvallisessa tilassa valaisee, helpottaa, jäsentää ja raamittaa. Keskustelu kannattaa erityisesti silloin, kun tulette keskustelukumppanin kanssa eri lähtökohdista. Älä jää kiinni omaan epätäydellisyyteesi tai siihen, ettet osaa, ymmärrä tai saa aikaiseksi kaikkea. Lopuksi hyvinvointivinkki: planetary self-care. Sen lisäksi että sitoudut pitämään huolta yhteisestä planeetastamme, pidä huoli itsestäsi ja omasta jaksamisestasi tekemällä asioita, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa iloa juuri sinulle.
Herättikö Ninan teksti ajatuksia? Tule mukaan keskusteluun Puistokadun Instagramissa ja Twitterissä.
Keitäs muita Puistokadun tiimiin kuuluu? Tutustu Minttuun, Annaan ja Anninaan.
