Söisitkö eineksiä, jos elämäsi ei olisi niin kiireistä? – Puistokatu 4:n tutkijat keskustelevat ruoasta, kohtuudesta ja hyvästä elämästä
Puistokatu 4:n tutkijajäsenet Katri Weckroth ja Jessica Jungell-Michelsson vaihtavat uudessa Keskusteluja Puistokadulta -sarjassamme ajatuksia kestävästä ruokajärjestelmästä ja sen sudenkuopista. Mahtuvatko perjantaiburgerit planetaarisesti kestävään ruokavalioon? Entä kuinka monta erimakuista proteiinivalmistetta tarvitaan hyvään elämään?
Helsingin yliopiston kestävyystieteiden väitöskirjatutkija Jessica Jungell-Michelsson (vas) ja Tampereen yliopiston markkinoinnin väitöskirjatutkija Katri Weckroth keskustelivat planeetan rajoihin mahtuvasta ruokajärjestelmästä Ravintola Elmin lounaalla.
KATRI: Lihan kulutuksesta puhutaan tällä hetkellä paljon ja kestävyysnäkökulmasta on selvää, että lihansyöntiä tulisi vähentää merkittävästi. Samaan aikaan kun yksilöiltä vaaditaan vastuunkantoa ruokavalionsa terveellisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä, lihan kulttuurinen arvostus ja edullinen hinta kuitenkin on ja pysyy. Mitä itse ajattelet tästä kysymyksestä?
JESSICA: Tutkimukset tosiaan osoittavat yksiselitteisesti, että lihan tuotantoa ja kulutusta karsimalla voisimme parantaa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointia. Lihakeskustelun sudenkuoppana on kuitenkin yksilön vastuuseen keskittyminen. Ruoan kulutus ja tuotanto tulisi nähdä osana laajempaa kokonaisuutta, ruokajärjestelmää. Järjestelmänäkökulmasta ruoan vastuullisuus ei ole kiinni pelkästään lihasta ja yksittäisestä kuluttajasta, vaan monesta eri tekijästä, jotka liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa.
KATRI: Juuri näin! Yksi kestävyyden näkökulmasta kiinnostava kulttuurinen kysymys on, missä ja milloin meillä on tapana syödä ja millaiselta arjen rytmi ylipäänsä näyttää. Tuttuun ja edulliseen jauhelihapakettiin tarttuminen voi olla houkuttelevin ratkaisu, jos arkikokkailu pohjautuu pitkälti kiireessä selviämiseen. Tutkin väitöskirjassani mm. päivittäistavarakaupan ruokasisältöjä, kuten reseptejä ja muita ruokajuttuja. Näissä nousee selkeästi esiin se, kuinka ruokailu on se, josta joustetaan arjen kiireissä: nopeus on resepteissä usein se ykkösjuttu. Ajattelen, että kestävyydenkin näkökulmasta meidän olisi syytä pohtia, miten arjestamme saataisiin sellaista, että ruoasta nauttimiselle olisi ylipäätään enemmän aikaa.
JESSICA: Todella tärkeä nosto! Pohdin omassa väitöskirjassani kohtuuden käsitettä ruokajärjestelmien kontekstissa. Kestävyystutkimuksessa kohtuudella tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään tietoisesti vähentämään tai muokkaamaan resurssien kulutusta. Kohtuudella tavoitellaan riittävän hyvää elämää planeetan rajoissa. Voi kysyä, tarvitsemmeko esimerkiksi kymmeniä erimakuisia proteiinivälipaloja, alati kasvavaa valikoimaa pitkälle prosessoituja puolivalmisteita ja yhä innovatiivisimpia snackseja? En epäile, etteivätkö einekset ole monelle käteviä arjen helpottajia, mutta minkälaisia käytäntöjä ne tukevat? Eikö kyse ole lähinnä uusien halujen synnyttämisestä korkeakatteisten tuotteiden kautta? Olisi syytä tarkastella kriittisesti, minkälaisiin tuotteisiin käytämme resursseja ja minkälaisia käytäntöjä ne ylläpitävät tai estävät.
KATRI: Tuo on todella tärkeä huomio. Mietin myös, että jos arkinen ruoankulutus tiivistyy prosessoituihin eineksiin ja aina saatavilla oleviin tuotteisiin, osaammeko enää aidosti arvostaa ruokaa ja sen raaka-aineita? Pystymmekö hahmottamaan niiden yhteyttä omaan saati ympäristön tai eläinten hyvinvointiin.
JESSICA: Niinpä! Ruokajärjestelmän kestävyyteen vaikuttaa useat tekijät, ja kuten huomaamme lihan syöminen tai syömättömyys on varsin moniulotteinen kysymys. Monet kestämättömät käytännöt riippuvat pitkälti sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista rakenteista. Ruoan kulutus ei muutu kestävämmäksi elleivät myös ruokajärjestelmän muut toimijat tue tätä muutosta. Isoilla vähittäiskaupoilla ja ruokaa kehittävillä yrityksillä on tässä erityisen tärkeä rooli. Toivotaan siis, että myös tuottajat lähtisivät viemään ruokatottumuksiamme kohtuullisempaan suuntaan.
KATRI: On myös hyvä muistaa, että kohtuullinen syöminen ei tarkoita siirtymistä pelkkään perunavelliin tai tiukkaan vegaaniruokavalioon, kuten usein ajatellaan. Esimerkiksi perjantaiburgerit voivat edelleen kuulua planeetan kannalta kestävään ruokavalioon, jos lihan sijaan muina päivinä nautiskelee vaikkapa palkokasveja tai kotimaista luonnonkalaa. Koska ruoankulutus on samaan aikaan henkilökohtainen ja jaettu asia, tarvitaan siis muutosta joka tasolla. Rakenteelliset muutokset vaativat aikaa, mutta jokainen voi aloittaa omalta lautaseltaan jo vaikka heti tänään.
Herättikö keskustelu ajatuksia? Tervetuloa jatkamaan aiheesta Puistokatu 4:n tutkijalounaalle!
