Puistokadun Annina Huhtala: “Ekologinen kriisimme ei ratkea valkoisten miljardööriukkojen avaruudenvalloitusfantasioilla”
Puistokadun ilmatilaa rakentava Annina Huhtala uskoo, että tämänkin maapallon hyvänä pitämisessä on vielä harjoittelemista. Jokainen meistä kokee luonnon äärellä syvää yhteyttä, kunhan vaan lakkaamme harhauttamasta itseämme roinalla.
Miltä näyttää tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus sinulle?
Tavoittelemisen arvoisessa tulevaisuudessa pieni ihminen voi luottaa siihen, että päätöksiin on laskettu mukaan eurojen lisäksi hyvinvointi, niin ihmisten kuin ympäristön. Tällä hetkellä hyvinvointia estää krooninen ilmastoahdistus. Kaistaa syövät jatkuvat yksilölle ulkoistetut valinnat ja arpominen siitä, toimimmeko oikein. Tavoittelemisen arvoisessa tulevaisuudessa meidän fiksusti valitsemamme päätöksentekijät asettavat tieteeseen pohjautuvia tiukkoja rajoja kuluttamiselle, luonnonvarojen polttamiselle ja pois heittämiselle. Käytännössä tämä voisi näkyä niin, että kaupoissa meille ei enää tuputeta hylly- ja rekkikaupalla ympäristölle haitallisinta tavaraa halvimmalla.
Entä hyvä elämä?
Se ei ainakaan ole sitä kulutuskeskeisyyttä, mitä 1990-luvun lapselle myytiin väsymättä: shoppailua, Clueless-elokuvan automatisoitua vaatekaappia ja Riku Rikas -elokuvan kotiin rakennettua pikaruokaravintolaa. Näiden kulttuurituotteiden lähtemätöntä vaikutusta sain hinkata ihmeellisen pitkään irti. Hyvä elämä on yksinkertaisia juttuja. Ihmeen ja arvon näkemistä elämässä, arjessa ja kohtaamisissa. Sitä että saa tehdä tärkeältä tuntuvia asioita muille yhdessä viisaiden tyyppien kanssa ja toisaalta olla joskus rauhassa tekemättä yhtään mitään. Luksus on aikaa, sitä, että elämään mahtuu sattumia, yllätyksiä, huonojakin päiviä eli siis elämää.
Mikä herättää sinussa halun kysyä näitä kysymyksiä?
Kun Minttu ja Anna ensimmäisen kerran esittelivät Puistokadun ideaa, tunsin helpotusta. Isojen haasteiden edessä keskustelua ajaa usein se, jolla on vaikuttavin excel-taulukko tai seksikkäin lupaus. Nyt käynnissä oleva ilmastokriisi ei ratkea yksin parhaalla mallinnuksella, sillä kyse on ennen kaikkea arvoista ja niistä kumpuavista teoista. Ekologinen kriisimme ei missään nimessä ratkea valkoisten miljardööriukkojen avaruudenvalloitusfantasioilla, vaan joukkovoimalla.
Haluan ymmärtää syvällisesti, mikä innostaa ja toisaalta estää meitä toimimasta. Uskon, että suurin osa meistä kokee syvää yhteyttä luontoon ja haluaisi olla jättämättä jälkipolville kaatopaikkaa. Tuomalla harvojen hallitsemaan keskusteluun arkitodellisuutta, yksilöiden todellisia kokemuksia ja yhteyden kokemusta, saamme ehkä päätöksenteon lähemmäs ihmistä ja ympäristöä.
Miksi Puistokatu 4 perustettiin?
Nykyinen elämäntapamme on kestämätön ja jos jatkamme tällä tyylillä, elämästä maapallolla tulee moninkertaisesta vaikeampaa, ellei mahdotonta. Se on aika raju viesti, varsinkin kun epäselväksi jää, mitä meistä kukin voisi tehdä ja mikä riittää. Puistokatu on perustettu oivalluksien paikaksi, turvalliseksi tilaksi haastavalle aiheelle.
Ajattelen, että Puistokatu on vähän kuin ramppikurssi crossfittiin tai jos tämä vertaus nostattaa kauhun hikikarpalot, lempeä tutustumiskäynti joogasalille. Sopiva jokaiselle, joka haaveilee lisälihaksista ympäristöajatteluun.
Millaiselta tuntuu rakentaa yhteisöä?
Kutkuttavalta. Kiljahtelen innostuksesta jokaisen uuden seuraajan ja viestin kohdalla. On ollut ihana huomata, miten ensimmäisistä ulostuloista asti Puistokadun toiveikas sanoma resonoi.
Keitä etenkin toivot mukaan?
Toivon mukaan sinua, joka olet väsynyt lukemaan itseksesi uutisia sulavista jäätiköistä ja palavista metsistä ja kaipaat keskusteluseuraa ja toivonruisketta. Toivoisin mukaan myös sinut, joka ajattelet, että ilmastovouhotus on mennyt liian pitkälle. Toivon mukaan tutkijoita, yritysjohtajia ja sosiaalisen median portinvartijoita, sinua, jotka pystyt viemään oivalluksia omiin verkostoihisi.
Mitä pitäisi jatkaa, lopettaa ja aloittaa, että toivo pysyy yllä?
Jatka ehdottomasti erilaisten mielipiteiden kuulemista. Annetaan käsien hellittää puuskasta ja kärähdyksen sijaan kysytään, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee? Jatkuvan syyllistymisen voisi laittaa tauolle. Toista perässäni: Ei ole minun vikani, että hyvien valintojen tekeminen on kohtuuttoman aikaavievää. Tee parhaasi ja hyväksy, että tämä on prosessi.
Mitä sen sijaan kannattaa aloittaa? Tämä tulee aivan puun takaa kaltaiseltani elohiireltä, mutta lämmin suositus meditoinnille. Aivotutkijoiden mukaan se on tehokas keino paitsi (ilmasto)ahdistuksen taklaamiseen myös kauneuden tunnistamiseen ja luovuuden lisäämiseen. Kaikkia kolmea tarvitaan toimivien ratkaisujen kehittämiseksi ilmastokriisiin.
Saiko joku ajatus nyökyttelemään? Oletko eri mieltä? Tule mukaan keskusteluun Puistokadun Instagramissa ja Twitterissä
Tutustu myös Puistokadun muihin tiimiläisiin, Annaan, Minttuun ja Ninaan.
