“Momentum täytyy luoda toisiamme kuunnellen” – Operaatio Arktis kirjoittaa Puistokatu 4:n ystäväkirjassa sosiaalisesti kestävästä aktivismista
Operaatio Arktis kirjoittaa ystäväkirjassamme muutokselle otollisista olosuhteista sekä siitä kuinka ne luodaan sosiaalisesti kestävästi.
Momentum tarkoittaa nostetta, liikevoimaa, hetkeä. Se on jotain aikaan sidottua. Se merkitsee, että aika on kypsä.
Erilaisten kansalaisliikkeiden nousua ja menestystä tavataan historiankirjoituksessa selittää seurauksena siitä, että olosuhteet olivat otolliset ja aika oli oikea. Että oli momentumia. Näin sivuutetaan se seikka, että olosuhteet ovat olleet otolliset suurelta osin siksi, että jotkut ovat tehneet niistä sellaiset. Jotkut ovat organisoineet liikkeen ja innostaneet kuulijoita. Jotkut ovat tasoittaneet tien.
Me Operaatio Arktiksessa puhumme ilmastonkorjauksesta uudenlaisena ilmastoparadigmana, jossa ilmastointerventiot nähdään päästövähennysten kanssa osana samaa ilmaston korjaamisen projektia. Olemme työssämme keskittyneet arktisen merijään tilanteeseen sekä mahdollisiin ilmastonkorjaustekniikoihin sen pelastamiseksi.
Yhteiskuntien resurssit, joilla pyritään luomaan kestävää infraa tulevat nykyvauhdilla hupenemaan tulvavallien ja ilmastoturvapaikkojen rakentamiseen, kaupunkien tai kokonaisten kansakuntien siirtämiseen. Ilmastointerventiot voisivat estää ilmastokatastrofeja, jotka siirtävät huomion pitkän aikavälin tavoitteista kohti jokapäiväistä selviytymistä. Lisäksi maapallon viilentäminen voisi suojella metsiämme – elintärkeitä hiilinieluja – palamiselta.
On vaarallista luottaa kritiikittömästi itseensä ja kykyynsä tunnistaa totuus ja se, mikä on toisille parasta.
Ilmastointerventiokeskustelun kanssa täytyy edetä ripeästi, mutta se ei yksin riitä. Keskustelun täytyy olla luonteeltaan vastavuoroista, nöyrää ja reflektiivistä. On vaarallista luottaa kritiikittömästi itseensä ja kykyynsä tunnistaa totuus ja se, mikä on toisille parasta.
Emme voi varmasti tietää, millainen vaikutus ilmastointerventiokeskustelulla ja -tutkimuksella tulee olemaan päästöjen vähentämiseen. Mitä jos ilmastointerventiot heikentäisivät entisestään motivaatiota yhteiskuntien kestävyysmurrokselle? Tai jos öljyvaltiot, fossiiliyritykset ja eläinteollisuus alkaisivat hyödyntää ilmastointerventioita oman tuhotyönsä savuverhona?
On myös vaarana, että puhumme helposti niiden yli, jotka ovat etulinjassa kokemassa arktisen alueen sulamisen vaikutukset. Erityisesti kansainvälisen tilanteen kiristyttyä ja arktiseen alueeseen liittyvän keskustelun pyöriessä yhä enemmän turvallisuuspoliittisten teemojen ympärillä, on hyvä muistaa, ettei arktinen ole vain luminen ja jäinen suurvaltojen pelikenttä, vaan koti miljoonille ihmisille ja useille kulttuureille. Näistä monet ovat yhä tänä päivänä alistettuja etelän keskusvallan alle.
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Yhdet kontrolloivat, toiset tulevat sivuutetuiksi. Onkin selvää, että ilmastointerventioita tullaan tekemään marginalisoitujen äänet ohittaen, ellemme tee ennakoivasti ja aktiivisesti töitä estääksemme sen tapahtumista. Riistettyjen ryhmien kuunteleminen täytyy aloittaa jo ensimmäisessä vaiheessa.
Me, jotka olemme tuomassa tämän keskustelun valtavirtaan, olemme vastuussa siitä, millainen kehystys sille annetaan. Kehystämmekö keskustelun ilmastointerventiosta teknologiseksi, geopoliittiseksi, vai kenties kysymyksiksi ilmasto-oikeudenmukaisuudesta ja uudenlaisen, reilumman maailman rakentamisesta?
Me, jotka olemme tuomassa tämän keskustelun valtavirtaan, olemme vastuussa siitä, millainen kehystys sille annetaan.
Pallo on nyt meillä ja aikaa rajallisesti. Keikahduspisteitä kohti kiitävät maapallojärjestelmän elementit keräävät momentumia omille muutoksilleen.
Näissä muutoksissa Amazonista on tulossa savanni ja mannerjäästä märkä läntti. Meidän tulee luoda vastamomentum – systeemitason muutoksesta kumpuava liikevoima ja tuki tutkimukselle, jotta on mahdollista selvittää, ovatko nämä prosessit mahdollista pysäyttää.
Momentumia täytyy siis luoda – tehkäämme se ripeästi ja toisiamme kuunnellen.
