”Suomessa keskustelu monikriisin ratkaisemisesta on jumiutunut yksilöllisiä valintoja ja teknologista kehitystä korostavien puheenvuorojen kehään. Toisenlaisten tulevaisuuksien hahmottamiseksi on ensiarvoisen tärkeää rakentaa siltoja toisella tapaa ajatteleviin kulttuureihin”, Puistokatu 4:n toiminnanjohtaja Minttu Jaakkola kirjoittaa.
TEKSTI: MINTTU JAAKKOLA
“Miten tulla hyväksi esivanhemmaksi?”
Tämä kysymys oli tärkein tuliainen Beninistä, jossa kävin tammikuussa Suomen Länsi-Afrikan instituutin Villa Karon vieraana.
Olemme Suomessa rikkaana vähemmistönä tiukasti kietoutuneita globaaliin enemmistöön, ja siksi meidän tulisi herätä Afrikan, aikamme merkittävimmän mantereen, nousuun. On kohtalonkysymys, saammeko Euroopassa yhteistyön Afrikan maiden kanssa onnistumaan. Se edellyttää monenlaisten siltojen rakentamista.
Afrikka on demografialtaan nuori. Esimerkiksi Beninissä lähes puolet väestöstä on alle 15-vuotiaita. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää millaista tulevaisuutta uusi sukupolvi visioi, miten nuoret määrittelevät hyvän elämän ja millaista valtaa he kokevat itsellään olevan tulevaisuuden tekemisessä.
Järjestimme osana matkaa Villa Karon kanssa kirjoituskilpailun Beninin Abomey-Calavin yliopiston Titigweti English Clubin jäsenille. Teemana oli Puistokatu 4:n keskustelukonseptia mukaillen hyvä elämä ja tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus planeetan rajoissa. Saimme kilpailuun kaikkiaan 23 esseetä. Lisäksi fasilitoin yliopiston kampuksella keskustelun samasta aiheesta lähes 40 opiskelijalle.
Kirjoituksissa ja keskusteluissa korostui kytkeytyneisyyden merkitys. Beninissä hyvän elämän ajatellaan rakentuvan yhteisöllisyyden ja luonnon vaalimisen sekä edeltävien ja tulevien sukupolvien huomioimisen ympärille. Opiskelijat näkivät perinteiden arvostuksen vastavoimana yksilökeskeisyydelle ja kulutuskulttuurille. Myös tulevaisuudenusko ja toivo tuntuu liittyvän Beninissä vahvasti yhteisöön ja yhdessä tekemiseen, niin paikallisesti kuin globaalisti. Eräs kirjoituskilpailuun osallistuneista kirjoitti, että hänen päämääränsä on elää niin, että voi tulla hyväksi esivanhemmaksi.
Näiden puheenvuorojen valossa suomalainen keskustelukulttuuri näyttäytyy pintapuolisena. Keskustelu käsillä olevan monikriisin ratkaisemisesta jumiutuu usein yksilöllisiä valintoja ja teknologista kehitystä korostavien puheenvuorojen kehään. Keskustelua kytkeytyneisyydestä, yksilön vastuusta osana sukupolvien ja muiden lajien ketjua ei Suomessa juuri käydä. Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ymmärtämiseksi on ensiarvoisen tärkeää rakentaa siltoja toisella tapaa ajatteleviin kulttuureihin.
Tässä otteessa Jean-Paul Toni Souroun voittajaesseestä tiivistyy kauniisti kirjoituksissa ja keskusteluissa kohtaamieni beniniläisten nuorten ajatukset:
“In Benin, a good life invariably involves keeping one’s connection to roots alive, celebrating one’s traditions, valuing one’s communities, and living in coexistence with nature. A good life is characterized not by the quantity of what we consume, but by the depth with which we appreciate our possessions, in the service of a legacy we leave behind.
What gives me hope is the resilience and creativity I see in my community every day. People are, in spite of the challenges, finding ways of making it with each other and working toward a brighter future. The beauty of our land and increasing global sustainability movements blossoming in our world inspire me, encouraging me to remember that even small steps taken with genuine commitment can bring dramatic change.
Living within planetary limits doesn’t constrain; it fosters creativity, prudence, and interconnectedness. This, above all, is my perspective about life.”
Järjestämme Puistokatu 4:ssä 7.5. klo 15-17 Afrikka ja Suomi: Uudistuva yhteistyö planeetan rajoissa -kutsuvierastilaisuuden, jossa käydään sektorirajat ylittävää keskustelua Afrikan asemasta, oikeudenmukaisesta yhteistyöstä sekä edistyksen ja kehityksen uudelleen määrittelystä. Olet lämpimästi tervetullut osallistumaan tilaisuuteen striimin välityksellä tai katsomaan tilaisuuden myöhemmin tallenteena!