Ei ihan pientä pintaremonttia: Puistokatu 4:n kunnostuksessa siirretään teatteridiivan kattomaalauksia ja luetaan 1800-luvun sanomalehtiä
Puistokatu 4:n yhteisöllinen tilakokonaisuus valmistuu keväällä 2022. Nyt käynnissä oleva remontti on todellinen entisöinnin taidonnäyte. Ensimmäisessä remonttiprojektia esittelevässä blogikirjoituksessa projektia Tiina ja Antti Herlinin säätiön puolesta johtava Anna Herlin jakaa neljä talovanhuksen kerroksista paljastunutta uskomatonta löydöstä.
“Ai kauhee mikä rotisko”, oli ensimmäinen ajatukseni astuessani Puistokatu neljän pihaan marraskuun kaamoksessa vuonna 2019. Olin saanut kuulla, että huvila olisi myynnissä vielä kaksi viikkoa, joten kiiruhdimme vierailulle kollegani Mintun kanssa. Yhdessä Nesslingin säätiön kanssa olimme etsineet tilaa, jossa säätiömme voisivat työskennellä yhdessä ja luoda samalla laajempaa yhteisöä ympäristökriisin tutkimuksen ja ratkaisuhakuisen toiminnan ympärille.
Rakennus oli tosiaan kaukana loistonsa vuosikymmenistä. Sisään astuttuamme kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että rapistuneiden ja rikkonaisten pintojen sijaan olennaista olikin se, että noita pintoja ja kerrostumia oli joka puolella valtavasti, toinen toisensa päällä. Ja se, että alkuperäisistä ikkunoista tulvii sisään valoa, ja huoneissa ja rappusissa saattoi melkein kuulla menneiden asukkaiden askeleet ja äänet, jotka sekoittuvat ulkoa kantautuviin viereisen päiväkodin lasten iloisiin ääniin ja Kaivopuiston linnunlauluun. Talo tuntui kantavan kaikkia menneitä elämänvaiheitaan rauhallisesti ja hyväksyvästi, ja se oli selvästi valmis seuraavaa vaihettaan varten. Puistokatu 4 vakuutti meidät ensi kohtaamisella.
Miksi remontoida vanhaa, kun voi rakentaa uutta?
Viime vuosikymmeninä on yleistynyt maan tavaksi jättää korjaamatta vanhoja rakennuksia ja valita sen sijaan helpompi mutta resurssisyöpömpi uuden rakentaminen. Purkubuumi on valitettava, sillä uudisrakentamiseen kuluu valtava osuus maailman luonnovaroista, ja hiilipiikki kohdistuu nimenomaan rakennusvaiheeseen. Onneksemme Tiina ja Antti Herlinin säätiön tarkoitukseen luetaan sekä ympäristön että kulttuurin ja kulttuuriperinnön suojeleminen, jolloin Puistokatu 4:n hankkiminen, kunnostus ja käyttöönotto olivat säätiölle kolme kärpästä yhdellä iskulla.
Tammikuussa 2020 talo vaihtoi omistajaa ja tulevan remontin sekä toiminnan suunnittelu käynnistyivät. Pandemia ei haitannut, kun erilaiset asiantuntijat kävivät yksitellen tekemässä tutkimuksia ja suunnitelmia talossa. Julkisivu- ja kattoremontti käynnistyi viime kesänä, ja pian päästään siirtymään sisätilojen kunnostukseen. Vanhan talon kunnostus etenee tarkoituksellisen rauhallisella tahdilla. Olemme ottaneet esiin talon kerroksia sisältä ja ulkoa, ja samalla tehneet lukemattomia hihkuntaa ja ilonkiljahduksia herättäneitä löydöksiä, yhä uusia yksityiskohtia yksityiskohtien perään. Esittelen niistä neljä tämänhetkistä suosikkiani:
Åbo Kakelfabrikin uuni n:o 63
Ensimmäinen asia, joka talossa kunnostettiin valmiiksi asti, oli tämä upea sammaleenvihreä kaakeliuuni. Sen kunnostusta voisi kutsua pitkän kaavan mukaiseksi: löysimme uunin palaset rikkonaisena, numeroimattomana, pölyisenä kasana talon vintin nurkasta. Paikalle kutsuttiin kaakeliuunien mestari Markku Rintala, joka aloitti rauhallisen palapelin kokoamisen. Talon pohjapiirustuksesta etsittiin uunin todennäköisin entinen sijainti, ja palapelin palaset siirrettiin hellästi tuohon toisen kerroksen huoneeseen, minne Markku sitten perusti työpisteensä.
Samalla Suomi siirtyi poikkeusoloihin ja Puistokadulla palaverit lakkasivat. Markku istuskeli uunin kanssa talossa reilut kuukauden päivät, löysi vanhasta katalogista mallinkin, ja niin vain sai palapelin valmiiksi. Hormit tarkastettiin ja siellä se nyt ylväänä ja hyvin suojattuna odottaa muun kunnostustyön valmistumista ja ensimmäisiä koivuklapeja!
Mustepullo ja lehtikokoelma 1890-luvulta
Puistokatu 4:n talo valmistui todennäköisimmin vuonna 1881, jolloin talon rakennuttanut Carl Henrik Nummelin asettui vaimoineen siihen asumaan, otti muutamia vuokralaisia ja sijoitti taloon myös kivipainoyrityksensä. Rakennus oli tontilla jo toinen Nummelinin rakennuttama huvila; huviloita oli 1900-luvun vaihteen molemmin puolin Kaivopuiston länsireunalla useampiakin. Kauaa eivät Nummelinit ehtineet talostaan nauttia, sillä vuoden 1886 helluntaina se paloi tuntemattomaksi jääneestä syystä pahoin. Vuonna 1888 asianajaja, tunnettu fennomaani Lauri Kivekäs hankki itselleen tontin vuokraoikeuden sekä palosta jääneet talon rauniot yhdessä veljensä, arkkitehti Josef Stenbäckin kanssa. Kivekkään kuuluisa vaimo, teatteridiiva Ida Aalberg kierteli samaan aikaan Euroopan näyttämöitä ja osallistui sisustussuunnitteluun enimmäkseen kirjeitse, mutta hänen näkemyksenä oli vahva. Muuttamaan päästiin vuonna 1890.
Talon remontissa olemme joutuneet putsaamaan vanhat eristeet talon joka kolosta, jotta siitä tulee varmasti terve ja turvallinen. Seinistä, katoista ja lattioista on löytynyt vaikka mitä upeaa pikkutavaraa, ja hämmentävän suuri valikoima erilaista biomassaa sammaleesta pikkukiviin. Saapa täytteistä vihjettä erilaisten rakennus- ja korjaustoimenpiteiden ajankohdastakin: jonkinlaista remonttia on jatkettu arvatenkin mm. vuonna 1892, sillä maaliskuinen Hufvudstadsbladetin ‘lösnummer’ löytyi hieman karrelle palaneina palasina. (Rokotukset veivät muuten runsaasti palstatilaa tuolloinkin, joskin mainosilmoitusten puolelta.) Lehdessä mainostettiin myös mm. Suomalaisen teatterin “Maria Stuart” -esitystä. Samoin löytyi suomenkielinen lehden sivun kulma vuodelta 1890, jolloin on nähtävästi puhututtanut muun muassa “Maatalousuudistukset ulkomailta”. Jonnekin talon uumeniin oli päätynyt myös useampi pieni mustepullo, pihdit, pieni muovinen poni, sekä muutamia viinapulloja. Nyt mietimme, miten parhaiten ja hauskimmalla tavalla säilytämme ja esitämme näitä historian välkähdyksiä talon tulevaisuudessa.
Skeittaava kattomaalaus
Puistokatu 4:n toisessa kerroksessa näkyy edelleen teatteridiiva Ida Aalbergin tyyli. Itse asiassa sitä paljastui näkyviin yhä enemmän konservaattorin kiertäessä taloa viimeisen vuoden aikana. Maailmalla remontin aikaan ja muuton jälkeenkin viihtynyt Aalberg tilasi Helsingin kotiinsa upeat kattomaalaukset. Niistä muutamat ovat säilyneet koskemattomina tähän päivään asti. Idan ja Laurin makuuhuoneen kattoa koristavat fennomaanien kotiin sopivat suomenkieliset lainaukset Kalevalasta – “Jumalall’ on ilman viitta, Luojalla avaimet onnen”, muiden muassa (ks. kuva) – ja salongin katossa kisaavat ketterät cupidot.
Pariskunnan kirjastohuone sai aikanaan väistyä portaikon tieltä, kun rakennus muutettiin kouluksi 1900-luvun alkupuoliskolla. Koulukäyttöön vihittäessä taloa muutenkin “järkevöitettiin” ronskilla kädellä: useimmat kattomaalaukset ja osa kaakeliuuneista maalattiin valkoiseksi, samoin seinät, jotka kätkivät sisälleen kerros toisensa jälkeen upeita tapetteja. Konservaattori on löytänyt talosta jo muun muassa yli 100:a erilaista tapettia! Kohahduttavin löydös näiden valkoiseksi vedeltyjen pintojen alta löytyi tuon puhkaistun portaikon katosta, Idan ja Laurin kirjaston katosta, siis. Kun konservaattori poisti valkoisen kerroksen alta paljastui upeassa kunnossa oleva, koristeellinen kattomaalaus! Harmillisesti katon ala oli jo aiemmin halkaistu kun osa huonealasta oli otettu vinttiin vievän pikku portaikon käyttöön. Yhtä harmillisesti tuo kattomaalaus sijaitsi nyt paikassa, missä oli ainoa järkevä kulku vintille, jonka otamme tutkijayhteisön käyttöön. Niin kauniin maalauksen tuhoaminen olisi sula mahdottomuus! Dilemma!
Muutaman päivän pohdintojen jälkeen tiimillä oli valmis ehdotus: “Ei tätä kovin usein ole tehty, mutta kyllä sen pitäisi olla tehtävissä. Sahataan maalaus irti ja siirretään kattoon sellaiseen kohtaan, jossa se voidaan säilyttää.” Ok! Eräänä kauniina huhtikuun päivänä, huolellisten valmistelujen jälkeen maalaus siis sahattiin vintin kautta irti sijoiltaan, laskettiin ketjuilla äärimmäisen varovasti puhtaalle levylle, joka puolestaan laskettiin edelleen “rullalautojen” päälle. Niillä maalaus hivutettiin hissun kissun uudelle paikalleen ja vinssattiin vintin lattiaan porattujen reikien avulla takaisin kiinni kattoon! Tämä oli niin jännittävä ja ilahduttava operaatio, että lupaamme julkaista sen jossakin vaiheessa tarkemmin taltioituna, entisöintientusiastien iloksi, videoklippien sekä tekijä- ja silminnäkijähaastattelujen kera!
Uuden terassin luonnos
Mitä olisi avoin, kaikkia mukaan kutsuva ja yhteisiin kohtaamisiin perustuva talo Kaivopuistossa ilman viihtyisää kahvilaa? Toivomme, että puiston puolelle huvilan menneisyydestä palautettava terassi toimii vastaansanomattomana sisäänheittäjänä, jonka viimeinen silaus syntyy kahvilan maukkaista tarjoiluista. Aina silloin, kun remontin mittakaavan ja koronapandemian yhteinen paino meinaa muodostua hieman liian raskaaksi hartioilla, suljen silmäni ja siirrän itseni kesään 2022 istumaan tälle kuvassa näkyvälle terassille, jonka ensimmäisen luonnoksen arkkitehti Risto Marila kynäili jo alkuvuonna 2020, kun talon eri vaiheista löytyi yhä enemmän materiaalia.
Tuletko kanssamme nauttimaan meri-ilmasta, linnunlaulusta, viereisen päiväkodin lasten leikkien äänistä ja iltapäivän auringosta? Sulje silmät ja istu terassin pöytään. Toivottavasti viihdyt täällä!
P.S. Hei, oletko vanhojen talojen ja niiden tarinoiden himoharrastaja? Puistokatu 4:n historian ovat todella ansiokkaasti vuonna 2013 tutkineet ja rakennushistorialliseksi selvitykseksi taltioineet Livady Oy:n asiantuntijat. Paljon kuvamateriaalia ja upeita yksityiskohtia sekä tarinoista että talon rakenteista sisältävä dokumentti löytyy Livadyn sivuilta, täältä.
Jaamme lisää yksityiskohtia ja tulevaisuuden suunnitelmia uutiskirjeessämme. Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä Puistokadun Perjantai tästä.
(Kuvat: Anna Herlin, Lasse Lecklin, Markku Rintala)
