Suuri hyvityshuijaus – Puistokatu 4:n jäsenet Alizée Ville ja Tom Nickson keskustelevat hiilikompensaation ongelmista

Kirjoittanut: Puistokatu 4 7.9.2026

Tom Nickson: ”Suomalaiset välittävät luonnosta: 91% suomalaisista on huolissaan luonnon tilasta, ja 96% kokee, että puhdas luonto on tärkeä osa suomalaista identiteettiä [1]. Mutta ilmastotoimien tapauksessa luotamme yhä liikaa hiilikompensaatioon sen sijaan, että vähentäisimme päästöjä suoraan.”

Alizée Ville: ”Juuri niin. Ihmiset haluavat auttaa luontoa, ja heille myydään virheellistä ajatusta, että yhdessä paikassa syntyvät päästöt voidaan yksinkertaisesti ’tasapainottaa’ jossain muualla. Noin 80% suomalaisista uskoo, että ympäristön heikentyminen on kompensoitavissa ennallistamalla luontoa muualla. Hyvitys ei kuitenkaan usein toimi: esimerkiksi globaalissa etelässä tehdyt tutkimukset viittaavat, että 94% metsien hiilikompensaatiohankkeista on ollut tehottomia [2].”

Tom: ”Hätkähdyttävä luku. Myös tutkimuksemme Environmental Investigation Agencyssa (EIA) osoittaa, että hiilikompensointi perustuu virheelliselle ajattelulle. Sen sijaan, että vähentäisimme päästöjä siellä, missä niitä syntyy, hyvitysmalli antaa yrityksille ja hallituksille mahdollisuuden lykätä merkityksellisiä toimia [3].”

Alizée: ”Metsätaloudessa vallitsee illuusio, että puiden istuttaminen pelastaa maapallon kuin taikaiskusta. Mutta eivät metsät ole pysyviä hiilivarastoja. Ne voivat palaa, puita voidaan hakata ja tuholaiset ja kuivuus voivat tuhota ennallistamishankkeita hetkessä. Yhden metsän suojeleminen voi yksinkertaisesti siirtää metsäkadon muualle. Lisäksi kyse on myös oikeudenmukaisuudesta. Samalla kun globaalin pohjoisen suuryritykset saavat luvan saastuttaa, jotkin kompensaatiohankkeet rajoittavat alkuperäiskansojen mahdollisuutta käyttää maataan.”

Tom: ”Kyllä! Ja sitten ovat vielä vääristyneet kannustimet. Yksi pahamaineinen esimerkki näistä on HFC-23-skandaali, jossa fluorikemikaalilaitokset tuottivat tarkoituksella erittäin voimakasta kasvihuonekaasusivutuotetta vain ansaitakseen hiilikrediittejä tuhoamalla sitä myöhemmin. Järjestelmä siis kirjaimellisesti palkitsi yrityksiä saastuttamisesta.”

Alizée: ”Tällaiset ennakoimattomat seuraukset koskevat myös metsiä. Vuosien ajan suojelu-, metsitys- ja REDD+ -hankkeita on käytetty muualla syntyneiden päästöjen kompensoimiseen. Joskus tämä tarkoittaa, että maksun saa sama toimija, joka on aiheuttanut metsäkatoa jollain toisella alueella. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa useat metsäyhtiöt ovat muuttaneet hakkuuoikeuksiaan suojeluoikeuksiksi ja saavat niistä hiilikrediittejä [4].”

Tom: ”Lisäksi markkinat kohtelevat kaikkia krediittejä keskenään vaihdettavina. Otetaan esimerkiksi metaani, joka on toiseksi suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Se viipyy ilmakehässä noin 10 vuotta. Miten sen päästöjä voidaan tasapainottaa vaikkapa hiilidioksidin kanssa, joka voi säilyä ilmakehässä satoja vuosia? Lyhyen ilmakehäaikansa vuoksi yhden metaanitonnin päästön estämisellä on välitön vaikutus lämpenemisen rajoittamiseen lyhyellä aikavälillä, kun taas yhden hiilidioksiditonnin päästön estämisen ilmastohyöty toteutuu paljon pidemmän ajan kuluessa. Molemmat ovat ratkaisevan tärkeitä, mutta eivät vaihdettavissa keskenään.”

Alizée: ”Samankaltainen ongelma näkyy metsäkrediiteissä. Puuviljelmiä – toisin sanoen teollista metsitystä – on taipumus kohdella metsäekosysteemien veroisina. Viljelmät eivät ole tehokas tapa torjua ilmastonmuutosta: ne eivät varastoi yhtä paljon hiiltä eivätkä ole yhtä pitkäikäisiä tai kestäviä. Eukalyptuspeltojen istuttaminen ei ole sama asia kuin vuosisatoja vanhojen, monimuotoisten metsien suojeleminen.”

Tom: ”Krediittien osalta viat ovat systeemisiä; ne läpäisevät kaikki alat, joihin niitä sovelletaan. Yksi ongelma on krediittien myöntäminen toimista, jotka olisivat tapahtuneet joka tapauksessa. Toinen on pysyvyyden puute. Puuhun sitoutunut hiilivarasto on väliaikainen, sillä sitä uhkaa ainainen riski tulla kaadetuksi, joutua tuholaisten tai tautien uhriksi. Ja lopulta puu kuolee ajan kuluessa.”

Alizée: ”Myös kaksinkertaiset laskennat ovat ongelma. Tämä tarkoittaa, että päästövähennyksiä laskevat sekä krediitin myyjä että ostaja. Kreditointia valvotaan myös heikosti. Skandaalit paljastavat toistuvasti petoksia ja ylikreditointia.”

Tom: ”Markkinoilta puuttuu usein läpinäkyvyys. Ne nojaavat usein virheellisiin perustasoihin ja heikkoon todentamiseen.”

Alizée: ”Metsien osalta tarvitsemme paikallista ennallistamista ja vahinkojen korjaamista siellä, missä vahinko on tehty, sen sijaan että ulkoistaisimme sen toisiin maihin. Näin toteamme myös HELSUS-kollegoideni kanssa hiljattain julkaisemassa politiikkakatsauksessamme [5]. Vahvempaan luonnon monimuotoisuuden suojeluun tarvitsemme politiikkaa, joka suunnitellaan yhdessä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kanssa – ei ylhäältä alaspäin heille sanellen.”

Tom: ”Ja kasvihuonekaasut tarvitsevat suoraa sääntelyä, tuottajan vastuuta ja julkisia investointeja, ei luovaa kirjanpitoa hiilimarkkinoiden kautta.”

Alizée: ”Viime kädessä kompensaatio mahdollistaa viivyttelyn. Se luo vaikutelman toiminnasta vaatimatta rakenteellista muutosta. Entä jos ilmastonmuutoksen hillintää kohdeltaisiin julkisena velvollisuutena eikä markkinahyödykkeenä? Entä jos maat olisivat vastuussa päästöjen vähentämisestä omien rajojensa sisällä sen sijaan, että ne maksaisivat hankkeista maapallon toisella puolella?”

 

Alizée Ville on tutkijatohtori Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla. Hän on saanut Maj ja Tor Nesslingin säätiön tutkijatohtoriapurahan hankkeeseen ”Calling Trees by Their Name: Enhancing Biodiversity Literacy in Global Timber Trade”, joka keskittyy luonnon monimuotoisuuden ymmärryksen vahvistamiseen globaaleissa toimitusketjuissa Suomesta Kongoon. Ville on Helsinki Institute of Sustainability Sciencen (HELSUS) ja Helsinki Inequality Initiativen (INEQ) jäsen.

Tom Nickson on ilmastokampanjoija EIA UK:ssa. Tom on työskennellyt monenlaisten ympäristökysymysten parissa ja on tiiviisti mukana Montrealin pöytäkirjan, UNFCCC:n ja YK:n ympäristökokouksen (UNEA) alaisessa työssä. Hänen nykyinen työnsä keskittyy maailmanlaajuisiin pyrkimyksiin vähentää ilmaston supersaasteiden – kuten typpioksiduulin, HFC-yhdisteiden ja otsonikerrosta heikentävien aineiden – päästöjä.

Lisää tietoa:

[1] Finnish Ministry of the Environment (2025). Awareness of progress of biodiversity loss has increased, climate solutions seen as opportunity for Finland. https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410903/awareness-ofprogress-of-biodiversity-loss-has-increased-climatesolutions-seen-as-opportunity-for-finland

[2] West, T. A. P., Wunder, S., Sills, E. O., Börner, J., Rifai, S. W., Neidermeier, A. N., Frey, G. P., & Kontoleon, A. (2023). Action needed to make carbon offsets from forest conservation work for climate change mitigation. Science, 381(6660), 873–877.

[3] EIA. (2026). EIA Position on Carbon Credits and Offsetting. https://eia-international.org/report/eia-position-on-carbon-credits-and-offsetting/

[4] Koh, N. S., Pietarinen, N., Ville, A., Kengoum, F., Wong, G., & Brockhaus, M. (2025). Follow the money: Can REDD+ finance compete with established and emerging land investments in Mai-Ndombe, Democratic Republic of Congo? Forest Policy and Economics, 181, 103664. https://doi.org/10.1016/j.forpol.2025.103664

[5] Ayonghe, A. N., Casi, C., Ville, A., Luhas, J. P. H., Ehrlichmann, H. V., Li, C., Mäntylä, S. H. H., Pietarinen, N., Rahman, Md. R., Käyhkö, O., & Sadovska, J. (2025). Forest Restoration for Just, Resilient, and Sustainable Futures: A Call to Action. http://hdl.handle.net/10138/604260