Mene takaisin
“Puistokatu 4 näyttäytyy paikkana, jossa akateemista kiirettä haastetaan” – tutustu Puistokadun tutkijoiden autoetnografiseen tutkimukseen!
Puistokatu 4:n Hidas akatemia -kollektiivi kartoitti Tiedepolitiikka-lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, millaisia merkityksiä tutkijat antavat hitaudelle Puistokatu 4 -yhteisössä. Entä voisiko hitaus toimia kestävyystutkijuutta ohjaavana kompassina?
KIRJOITTAJAT: Henna Juusola, Linda Majander ja Katri Weckroth sekä kuvasta puuttuvat Hanna Paulomäki, Katariina Buure ja Kirsi Salonen.
Akatemian mitattavuus-, nopeus- ja tuottavuuslogiikka (ks. Valovirta & Mannevuo, 2022) tuottaa kestävyystutkijoille paradoksin: työ suuntautuu planetaarisia rajoja kunnioittavaan kestävyysmurrokseen, mutta se tehdään rakenteissa, jotka normalisoivat kiihtyvyyden ja jatkuvan kasvun. Hitaus näyttäytyy akateemisessa maailmassa kitkana, vaikka samalla tunnistetaan sen olevan oppimisen, herkistymisen ja keskinäisriippuvuuksien keskeinen edellytys.
Puistokatu 4:ssä vuosien 2024–2025 aikana toteutetussa yhteisöautoetnografisessa tutkimuksessamme toteamme Puistokatu 4:n olevan paikka, jossa edellä mainitun kaltaista akateemista kiirettä haastetaan. Puistokatu 4 näyttäytyy tutkimuksessa yhteisöllisenä tilana, josta tutkijoiden on mahdollista saada tukea kestävyystutkijan identiteetilleen jopa kotiyliopistoaan enemmän.
Tutkimuksen keskeisenä aineistona käytettiin kirjoittamiamme omakohtaisia tekstejä ja niistä käytyjä yhteisiä keskusteluja. Tutustuimme myös hidasta akatemiaa ja kestävyystutkijuutta koskevaan tutkimuskirjallisuuteen.
Yhteisöllinen tila transformaation mahdollistajana
Rosa (2003, 6–7) kuvaa miten kiihtyvyyskulttuuri kutsuu kadottamaan paikan: myöhäismodernissa maailmassa prosessit voivat irrottautua sijainnista, ja tiloista tulee “non-lieux” – paikkoja vailla historiaa, identiteettiä tai sosiaalisia suhteita.
Tutkimuksessamme Puistokatu 4 toimii tämän logiikan vastavoimana. Se muistuttaa olemassaolollaan, että tutkimustyömme ja toimintamme ovat historialliseen jatkumoon kiinnittyviä ja sosiaalisten suhteiden läpäisemiä.
Monet tutkijoista ovat hakeutuneet Puistokatu 4:n yhteisön jäseniksi, koska oma yliopisto sijaitsee fyysisesti kaukana ja siellä vietetty aika on jäänyt vähäiseksi. Puistokatu 4 näyttäytyy tällöin yhtenä toimijana: sen tilat ja käytännöt kantavat mukanaan historiallisia kerrostumia, jotka eivät jää pelkäksi taustaksi, vaan ovat jatkuvasti läsnä osana yhteisön arkea ja toimintaa. Samalla ylisukupolvinen historia maadoittaa työskentelyn tähän hetkeen ja paikkaan, kytkien nykyiset käytännöt osaksi pidempää jatkumoa.
Puistokatu 4 mahdollistaa siis osaltaan irrottautumisen vallitsevasta, osin paikattomasta, kiihtyvyyskulttuurista ja herättää kysymään: mitä tekemämme huomiot kertovat akatemian nykytilasta?
Puistokatu 4:n Hidas akatemia -kollektiivin Kirsi Salonen, Katariina Buure ja Pasi Takkinen keskustelivat Puistokadulla joulukuussa 2025 järjestetyssä paneelissa siitä, onko tiedon nopea tuottaminen itseisarvo.
Hitaus yksilöllisenä ja yhteiskunnallisena vastarintana
Mielestämme on aiheellista kysyä, millaista tiedontuotantoa ja toimijuutta kestävyyskriisien aika edellyttää. Vaikka yliopistot esiintyvät näkyvästi kestävyysongelmien ratkaisijoina, kehkeytyvän kestävyystutkijuuden voi olla vaikea asettua vallitseviin jatkuvaa kasvua korostaviin raameihin.
Meyersonin ja Scullyn (1995) maltillisen radikalismin (tempered radicalism) käsite auttaa jäsentämään toimijuutta, jossa yksilöt ovat samanaikaisesti osa instituutiota ja sen kriittisiä haastajia. Puistokatu 4:n kaltaisissa yhteisöissä tällainen toimijuus voi korostua: Puistokatu 4:n tutkijat ovat kiinnittyneet akatemiaan, mutta samalla pyrkivät horjuttamaan sen kiihtyvyyttä korostavia toimintalogiikoita esimerkiksi hitaan matkustamisen ja yhteisöllisten työtapojen kautta.
Tutkimukseemme perustuen ehdotamme, että kestävyyskriisien ratkaisut ja niiden keskiössä oleva ylisukupolvinen moraalinen vastuu vaatii kestävyystutkijuudelta:
1) aikaa yhteisen, kokonaisvaltaisen kestävyysymmärryksen rakentamiseksi
2) läsnäoloa ja kykyä maadoittua ympäröivään maailmaan
3) hengenheimolaisuutta yli organisatoristen ja tieteenalojen rajojen
Tunnistamme Puistokatu 4:n poikkeuksellisena kohtaamisen kontekstina: paikka, tila ja fasilitointi tuottavat arjen kulttuurin, jossa läsnäolo, keskeneräisyys ja pitkän aikajänteen ajattelu ovat jaettuja rutiineja. Kutsumme tätä kollektiiviseksi hitaudeksi.
Se ei poista julkaisujen ja rahoituksen merkitystä, mutta suhteuttaa ne riittävyyden ja vastuun periaatteisiin ja siirtää painopistettä yksilöllisestä kilpailusta kohti kollektiivista merkityksellistämistä ja yhteisoppimista – kohti maailmankatsomusta, joka tarkastelee akateemista toimintaa kriittisesti ja kestävyyden kautta.
Tiedepolitiikka-lehden artikkelista järjestetään lukupiiri 12.5. klo 17–18.30 Puistokatu 4:n kirjastossa. Ilmoittaudu mukaan täältä!
LÄHTEET
Meyerson, D. E. & Scully, M. A. (1995). Tempered radicalism and the politics of ambivalence and change. Organization Science (Providence, R.I.), 6(5), 585–600. https://doi.org/10.1287/orsc.6.5.585
Rosa, H. (2003). Social acceleration: ethical and political consequences of a desynchronized high-speed society. Constellations, 10(1), 3–33. https://doi.org/10.1111/1467-8675.00309
