”Ei pitäisi ajatella niin, että luontoa voidaan nyt uhrata ja myöhemmin palataan paikkaamaan jälkiä” – Puistokatu 4:n jäsenet keskustelivat energiamurrokseen liittyvistä riskeistä ja niiden minimoinnista
Puistokatu 4:n jäsenten Outi Silfverbergin ja Hanna Paulomäen työ on ymmärtää ekologista kriisiä ja löytää siihen ratkaisuja. Kaksikko pohtii Keskusteluja Puistokadulta -sarjan kolmannessa osassa energiamurrokseen liittyviä hankalia kysymyksiä etenkin luontokadon ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmista.
OUTI SILFVERBERG: Fossiilista energiatuotantoa täytyy ajaa kiireellä alas. Samalla tulisi kuitenkin olla tarkka sen suhteen, mitä ja minkä verran fossiilisten voimalaitosten tilalle tulee. Pelkään, että kiireen jalkoihin jää energiamurroksen kestävyydelle olennaisia näkökulmia.
HANNA PAULOMÄKI: Jaan tunteen. Energiamurros on välttämätön, mutta uusiutuvan energiantuotannon kasvu ei saa tapahtua ehdoilla millä hyvänsä. Energiamurroksen voisi nähdä mahdollisuutena globaaliin kestävyyssiirtymään, mutta tällä hetkellä keskustelu keskittyy, ymmärrettävistä syistä, pääasiassa ilmastoratkaisuihin ja teknillis-taloudellisiin toteuttamisvaihtoehtoihin. Luontonäkökulma uhkaa jäädä jalkoihin, kun huolta kannetaan lähinnä uusista investoinneista ja hankkeiden luvituksen hitaudesta. Toivoisin laajempaa keskustelua siitä, miltä jälki-fossiilinen yhteiskunta voisi näyttää.
OUTI: Niinpä. Suomessa on vireillä esimerkiksi lakiuudistusesitys, joka läpi mennessään mahdollistaisi vihreän siirtymän hankkeille poikkeamat vesienhoidon ympäristötavoitteista. Tällaisia hankkeita olisivat muun muassa akkutehtaat, joiden vesistöpäästöt voivat olla merkittäviä. Ja luonnonsuojelulakia ollaan muuttamassa niin, että uusiutuvan energian hankkeet ovat myös saamassa automaattisesti poikkeuslupia Natura-alueille, jolloin luontoarvoja väistämättä heikennetään. Ymmärrän hyvin, että kiire päästöjen vähenemiseen on niin kriittinen, että kaikki kapulat rattaissa haluttaisiin välttää. Itseänikin vähän hirvittää nostaa esille tätä näkökulmaa, koska en halua hidastaa tai horjuttaa ilmastotyötä.
HANNA: Niinpä. Mutta jos kiireen keskellä sivuutetaan tietoa eikä hankkeiden kaikkia vaikutuksia haluta nähdä, on olemassa riski, että energiamurros toteutetaan luonnon monimuotoisuutta heikentämällä.
OUTI: Juuri niin. Luontokadosta puhutaan edelleen vähemmän kuin ilmastonmuutoksesta, vaikka luonnon köyhtyminen on vähintään ilmastonmuutokseen verrattava, olemassaoloa uhkaava kriisi.
HANNA: Huonosti toimeenpantu energiamurros voi jopa hidastaa luontotoimia. Sosiaalisen hyväksyttävyyden sivuuttaminen voi hidastaa hankkeita ja luontoarvojen heikentäminen edistää ilmastonmuutosta. Hallitusten väliset luontopaneeli IPBES ja ilmastopaneeli IPCC ovat yhteisraportissaan osoittaneet, että valtaosa luontokadon ratkaisuista hyödyttää myös ilmastonmuutoksen ratkaisuja, kun taas osa ilmastotoimista voi kiihdyttää luontokatoa.
OUTI: Näinpä. Tarvitsemme tieteenrajat ylittävää tutkimusta ja eri toimijoiden yhteistyötä, jotta haittoja pystytään välttämään ja hallitsemaan uusien hankkeiden yhteydessä. Ennen kaikkea tarvittaisiin halua kuunnella ja käyttää tietoa. Sitä on kyllä saatavilla ja hankittavissa. Meidän ei kannata tehdä kiireen vuoksi samankaltaisia virheitä kuin aiemmin. Esimerkiksi suuri osa Suomen soiden ojituksista tehtiin lopulta metsätaloudenkin näkökulmasta turhaan. Vesistöjä ja ilmastoa pilaavat päästöt kymmeniä vuosia sitten kaivetuista ojista jatkuvat edelleen. Nyt haasteena on löytää rahaa ojien tukkimiseen – työhön, joka olisi voitu välttää, jos aikoinaan olisi käytetty parempaa harkintaa.
HANNA: Tutkimustietoa suurten, teollisen mittakaavan uusiutuvista energiavoimalaitoksista on vasta kertymässä. Vaikutuksia ekosysteemeihin, ennenkaikkea kertautuvia vaikutuksia ei vielä tiedetä tai ymmärretä. Myös vaikutuksista paikallisyhteisöihin ja elinkeinoihin on vain vähän tietoa. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi energiamurroksessa tulee ottaa huomioon myös sosiaalinen kestävyys. Ekologinen kriisi kokonaisuutena lisää eriarvoisuutta ja hätää sekä luo geopoliittisia jännitteitä. Kestävä energiamurros voi tuoda ratkaisuja myös näihin.
OUTI: Myös uusiutuvan energian rakentaminen kuluttaa aina luonnonvaroja ja vie pinta-alaa maalta tai mereltä. Mineraalien tarve moninkertaistuu sähköistyvissä yhteiskunnissa: esimerkiksi globaalisti litiumin tarpeen on arvioitu nousevan 42-kertaiseksi vuoteen 2040 mennessä. Kaikki uusiutuva energia ei myöskään automaattisesti korvaa fossiilista energiaa, jos energiankulutus samalla kasvaa. Soisin, että energiankulutuksen hillintä olisi myös vahvemmin tavoitteena. Mitä vähemmän kulutamme energiaa ja luonnonvaroja, sen helpompi meidän on välttää luontohaittoja.
HANNA. Uusiutuvan energian vauhdittamisessa on merkittävissä määrin kyse myös siitä, että maahamme halutaan rahaa ja työpaikkoja tuovaa teollisuutta. Eli kansallisella tasolla paine luoda talouskasvua on vähintään yhtä suuri kuin paine ratkaista ilmastonmuutos?
OUTI: Varmaankin näin. Talouskasvun ja ylipäätään yhteiskuntiemme ja ihmiselämän perustana on kuitenkin luonto. Ei pitäisi ajatella niin, että luontoa voidaan nyt uhrata energiamurroksen tai talouskasvun nimissä ja myöhemmin palataan paikkaamaan jälkiä. Paikkaaminen on paljon vaikeampaa kuin haittojen välttäminen. Kiireen keskellä on haaste pitää katse suuressa tavoitteessa, joka on ihmiselämän mahduttaminen planeetan kantokyvyn rajoihin.
Herättikö keskustelu ajatuksia? Tervetuloa jatkamaan aiheesta Puistokatu 4:n tutkijalounaalle!
***
Hanna Paulomäki, väitöskirjatutkija, LUT-yliopisto
”Olen työskennellyt kestävyyskysymysten parissa tiede/politiikka -rajapinnassa lähes 20-vuotta. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa energiamurrokseen liittyvän maankäytön muutoksen sosio-ekologisista vaikutuksista. Tempauduin syvälle energiakysymyksiin toimittaessani ja kirjoittaessani monitieteistä oppikirjaa energiainsinööreille yhdessä Aalto yliopiston professori Mika Järvisen kanssa. Springer julkaisee kirjamme “Designing Renewable Energy Systems within Planetary Boundaries – A Textbook for Energy Engineers” alkuvuodesta 2025. Tavoitteena on kehittää insinööriopiskelijoiden valmiuksia ratkoa ekologista kriisiä. Uskon, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaisut löytyvät tieteiden välisestä dialogista ja yhteistyöstä.”
Outi Silfverberg, tiedekoordinaattori, Suomen Luontopaneeli
”Luontopaneeli on riippumaton monitieteinen tiedepaneeli, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Luontopaneeli tuo tutkimuksen viestejä päätöksentekoon ja pyrkii näin edesauttamaan luontokadon pysähtymistä. Työhöni kuuluu monenlaista monitieteisen tutkijajoukon työn koordinointia, järjestän tapaamisia tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välille ja olen mukana tekemässä paneelin kirjallisia tuotoksia, kuten selvityksiä ja lausuntoja.”
