Mene takaisin
”Kroonisesti heikentynyt talous ei ole eksistentiaalinen kriisi” – Puistokatu 4:n tutkijat näkevät mahdollisuuksia kasvun kriisissä
Kokonainen sukupolvi on kasvanut sakkaavan talouden Suomessa. Julkisessa keskustelussa penätään talouskasvua samalla kun maapallon elinolosuhteita tuhotaan ennennäkemättömällä vauhdilla sen saavuttamiseksi. Puistokatu 4:n tutkijajäsenet Riina Bhatia ja Ilari Ceder kysyvät Keskusteluja Puistokadulta -sarjan seitsemännessä osassa, olisiko talouskasvun tarina aika päivittää.
RIINA BHATIA: Talouskasvupuhe on kuin vesi kaloille. Se ympäröi meitä niin täydellisesti, ettemme enää oikein edes tunnista sitä. Siitä on tullut kehys, jonka läpi tulkitsemme kaikkea. Tuttu puheenparsi kuuluu, että tarvitsemme talouskasvua työpaikkojen ja hyvinvointivaltion palveluiden rahoittamiseksi. Ja koska talouskasvu Suomessa on ollut hidasta ja epätasaista pian 20 vuotta, meillä on käsillämme kriisi.
ILARI CEDER: Jep. Kasvukriittinen kulma on noussut keskusteluun viime aikoina, koska talouskasvua sellaisena kuin me sen nyt tunnemme on vaikea irtikytkeä ekologisista haitoista. Rajalliset luonnonvarat ja jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä ovat törmäyskurssilla. Me Suomessa käytämme Euroopan maista eniten luonnonvaroja henkilöä kohden samalla kun tuottavuutemme on kehittynyt euroalueen maihin verrattuna heikosti.
RIINA: Tästä herää kysymys, voidaanko materiaalisen varallisuuden kasvua luvata tulevaisuudessa, kun talousjärjestelmämme tuhoaa elinkelpoisen planeetan edellytyksiä? Joskus talouskasvun yhteiskunnallinen peruste on ollut elintason nousu, mutta Suomessa sosiaalisen hyvinvoinnin ja talouskasvun välinen ero repesi jo 1970-luvulla. Pitäisikö meidän keskustella enemmän talouden merkityksestä? Siis siitä, mitä teemme ja miksi?
ILARI: Todellakin pitäisi! Kasvukeskustelun pääpahis vaikuttaa tällä hetkellä olevan kuluttaja, joka ei kuluta. Ihmiset säästävät rahojaan ja kotimainen kysyntä on verkkaista. Heikko taloustilanne on kiistämättä ongelma hyvinvointivaltion kannalta, mutta yksittäisiin kuluttajiin keskittyminen ei tarjoa kestävää ratkaisua talouskriisiin.
RIINA: Alle 35-vuotiaat – liki kaksi miljoonaa suomalaista – ovat eläneet aikuisikänsä kituliaan kasvun aikaa, ja yhä useampi kysyy, mihin me oikeastaan tarvitsemme talouskasvua. Hyvän elämän eväät kun eivät välttämättä löydy materiaalisen varallisuuden jatkuvasta kasvusta.
ILARI: Entäpä jos kroonisesti heikentynyt talous ei olekaan vain eksistentiaalinen kriisi, vaan myös mahdollisuus määritellä uudelleen talous. Mitä jos talousjärjestelmämme hyväksyisi planeetan rajat, mahdollistaisi paremman työelämän ja kestävämmän yritystoiminnan?
RIINA: Niinpä! Pohdin innovaatiopolitiikan kirjallisuudessa esiintyvää ajatusta haastelähtöisestä innovaatiotoiminnasta. Voisivatko kunnat, yritykset, kansalaisyhteiskunta ja oppilaitokset löytää ratkaisuja aikamme haasteisiin? Näitä ratkaisuja muukin maailma tarvitsee ekologisten ympäristöjemme muuttuessa.
ILARI: Mallia toisenlaiseen ajatteluun voisi paradoksaalisesti ammentaa myös bisneskirjallisuudesta, jossa on viime aikoina kirjoitettu paljon liiketoiminnan tarkoituksesta, purposesta. Tarkoitusta haetaan yhä enenevissä määrin yhteisestä hyvästä, eikä vain liiketaloudellisesta menestyksestä. Työntekijät haluavat tutkitusti saada työlleen yhteiseen hyvään kytkeytyviä hyötyjä, sillä yrityksen tai henkilökohtaisen talouden tavoitteet eivät usein yksistään tuota kylliksi merkityksellisyyden kokemuksia.
RIINA: Suomi voisi toimia kestävämmän tulevaisuuden sunnannäyttäjänä, sillä kilpailun häntäpäässä askelten uudelleenasettelu lienee helpompaa kuin kärjessä.
Keskustelun pohjalta tehty kirjoitus Talouselämän mielipidesivuilla.
Herättikö keskustelu ajatuksia? Tervetuloa jatkamaan aiheesta Puistokatu 4:n tutkijalounaalle!
***
KIRJOITTAJAT
Riina Bhatia
väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
”Tutkin kasvuun perustumattomia talousmalleja (post-growth), ja sitä millaisia teknologioita niissä käytetään, miten niitä innovoidaan, kuka ne omistavat ja miten ne suhtautuvat innovaatiopolitiikkaan. Olen tutkinut kestävyystransition hallintaa suomalaisessa kuntajohtamisessa ja alkuperäiskansayhteisöissä Ecuadorissa. Tällä hetkellä yritän ymmärtää millaisia organisaatioita, teknologioita ja innovaatioita tarvitsemme luomaan kestävämpää elämää.”
Ilari Ceder
väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
”Tutkin bisnesorganisaatioiden olemassaoloa ja toimintaa perustelevaa purpose-viestintää. Ekologisten ja sosiaalisten kriisien myötä viime vuosina voimakkaasti yleistynyt viestintäilmiö vaatii läpivalaisua ja kriittistäkin näkökulmaa. Lähestyn purpose-viestintää eri sidosryhmien näkökulmista ja analysoin valtarakenteita, joita purpose-viestinnällä ja vastuullisuusviestinnällä tuotetaan ja uusinnetaan.”
